Apteekkarit:

• 4.3.1817 – Norring, Gabriel
• 17.9.1833 – Manecke, Mauritz Victor
• 14.8.1864 – Hedberg, Karl Henrik
• 11.12.1877 – Thil, Oskar Edvard
• 2.2.1903 – Oppman, Georg Oskar Adolf
• 10.7.1903 – Thil, Oskar Edvard
• 13.6.1908 – Lindroos, Gustaf Valter
• 20.12.1917 – Oka, Walter

Kun Vanha Suomi liitettiin muun Suomen yhteyteen, olivat terveydenhoito-olosuhteet alueella lohduttomassa tilassa. Tämän vuoksi Viipurin läänin maaherra lupasi vuonna 1816 sille, joka perustaisi asianmukaisen apteekin mm. Käkisalmeen, vapautuksen sotilasmajoituksesta 15 vuodeksi ja viiden vuoden ajan 100 hopearuplaa vuosittain. Halukkaaksi ilmoittautui Gabriel Norring, joka myi apteekkinsa Pietarissa ja sai oikeudet Käkisalmen apteekkiin 4.3.1817. Apteekissa toimi apteekkarin lisäksi hänen poikansa, joka oli hyvin perillä lääkkeistä, sekä nuori oppilas.

Vuonna 1818 apteekki todettiin tarkastuksessa ajan mittapuun mukaan hyvin varustetuksi. Tarkastuksen yhteydessä havaittiin myös, että paikkakunnan kauppiaat myivät edelleen vanhasta tottumuksesta monenlaisia lääkkeitä kuten kamferia, oopiumia, erilaisia linimenttejä, tippoja, laastareita, voiteita ym. Kaupunginviskaali lupasi, ettei tällaista lainvastaista toimintaa enää sallittaisi.

Apteekki kannatti kuitenkin huonosti, ja Norring sulki sen vuonna 1830. Apteekki avasi uudelleen ovensa vuonna 1833, jolloin Mauritz Manecke tuli apteekkariksi. Hän jatkoi apteekin pitoa vuoteen 1864 saakka, jolloin oikeudet sai Karl Hedberg. Vuonna 1841 apteekin varastohuoneeseen tehtiin laboratorio, jossa oli mm. muurattu tislauspannu.

Erikoinen vaihe Käkisalmen apteekin historiassa sattui vuonna 1901, kun Oskar Thil myi apteekin Georg Oppmanille, joka ei saanutkaan apteekkilupaa, perusteluina olivat mm. Oppmanin aiemmalla uralla tapahtuneet virheet reseptien hinnoittelussa sekä 13 vuoden tauko ammatinharjoittamisessa. Asiaan epäiltiin liittyvän myös henkilökohtaisuuksia. Niinpä Thil joutui ostamaan apteekkinsa takaisin. Vuonna 1908 Thil myi apteekin uudelleen, tällä kertaa Gustaf Lindroosille, joka piti apteekkia vuoteen 1917, jolloin Lindroos siirtyi apteekkariksi Helsinkiin.

Vuonna 1917 apteekkariksi tuli proviisori Valter Oka. Vapaussodan aikana apteekki huolehti Karjalan kannaksen lääketoimituksista. Tästä on jäljellä Käkisalmen keskusesikunnan sotilaslääkärin Emil Luukkosen todistus: ”Apteekkari Valter Oka on ainoa apteekkari Karjalan kannaksella, joka nykyoloissa voi varustaa taistelevaa armeijaa ja ambulansseja lääkeaineilla ynnä sidetarpeilla ym.” Noina levottomina aikoina oli vaara tulla vahingossa ammutuksi, olipa apteekkari Okaa luultu venäläiseksi vakoojaksikin. Niinpä tarpeen oli myös suojeluskunnan aluepäällikön todistus siitä, että apteekkari Oka oli aina tunnettu maan laillista hallitusta kannattavaksi kansalaiseksi ja suojeluskunnan toimivaksi jäseneksi.

Apteekkia uusittiin 30-luvulla, jolloin hankittiin mm. tislauskone, kuivasterilisaattori, laboratorion vetokaappi ja kone, jota voitiin käyttää peräpuikkojen sekä lääkepallojen ja -sauvojen muovaamiseen.

Syksyllä 1939 järjestettiin ylimääräiset kertausharjoitukset ja sotaan varauduttiin. Marraskuussa rouva Oka tilasi paikalle rautatievaunun, johon suurin osa kodin irtaimistosta pakattiin. Muut paikkakuntalaiset nauroivat, mutta hymy hyytyi, kun sota syttyi 30.11.1939 eikä kuljetuskalustoa enää saanut, jolloin kaikki oli jätettävä. Okan lapset pantiin junaan heti sodan sytyttyä. Pommitukset pakottivat jäljelle jääneen perheen lähtemään evakkoon jouluaattona. Kaksi farmaseuttia jäi hoitamaan apteekkia. Apteekki ilmoitettiin suljetuksi 24.12.1939. Helmikuussa 1940 apteekista otettiin sinne jääneitä lääkkeitä sotasairaalan tarpeisiin.

16.2.1940 apteekkiin osui useita palopommeja ja se tuhoutui täydellisesti. Mukana menivät kellarin aarteet, mm. pullot, vaa’at, morttelit, tislaus- ja infuusiolaitteet, säilytysastiat, ruukut jne. Vain savupiiput jäivät pystyyn, samoin pihakuusten luurangot.

Moskovan rauhan jälkeen apteekki siirrettiin kanta-apteekin oikeuksin Jyväskylän 3. apteekiksi, joka avattiin 4.11.1940.

(Lähde: Menetyt apteekit, Marcus Olli, Pharmapress 2010)