Lääkevaihto apteekissa
1.4.2003 lähtien apteekit ovat voineet tarjota lääkärin määräämän lääkkeen tilalle hinnaltaan halvemman rinnakkais- tai rinnakkaistuontilääkkeen, jos sellainen on olemassa ja lääketukkukaupasta saatavilla. Käytäntö perustuu eduskunnan säätämään lakiin, jonka tavoitteena on säästää sekä asiakkaan että Kelan lääkemenoja. Asiakas voi halutessaan kieltäytyä lääkevaihdosta. Myös lääkäri voi kieltää vaihdon, jos kieltoon on lääketieteelliset tai hoidolliset perusteet.
Kaikki lääkkeet eivät ole vaihdon piirissä. Kaikille lääkkeille ei ole saatavilla vaihtokelpoisia rinnakkais- tai rinnakkaistuontilääkkeitä. Lääkevaihdon ulkopuolelle jää myös sellaisia rinnakkaislääkkeitä, joiden vaihto saattaisi vaikuttaa haitallisesti hoitotulokseen. Tällaisia ovat esimerkiksi insuliinit, sisään hengitettävät astmalääkkeet, veritautien lääkkeet, eräät sydän- ja verenpainelääkkeet, rytmihäiriölääkkeet, rokotteet, epilepsialääkkeet ja psykoosilääkkeet. Näihin ryhmiin kuuluvia rinnakkaistuontilääkkeitä on kuitenkin vaihdon piirissä.
Jos lääkäri ei ole kieltänyt vaihtoa, apteekki tarkistaa, onko lääkärin määräämästä lääkkeestä saatavilla hinnaltaan edullisempi vaihtokelpoinen lääke. Jos sellainen on, apteekki tarjoaa vaihtomahdollisuutta asiakkaalle. Asiakkaan suostumuksella apteekki vaihtaa lääkkeen halvimpaan tai hinnaltaan siitä vähäisesti poikkeavaan yleisesti saatavilla olevaan vaihtokelpoiseen lääkkeeseen.
1.4.2009 voimaan tullut viitehintajärjestelmä täydentää vuonna 2003 voimaan tullutta lääkevaihtojärjestelmää.
Samaan lääkevaihtoryhmään kuuluvista lääkkeistä maksetaan sairausvakuutuskorvausta enintään ryhmän viitehinnan mukaan. Viitehinta määräytyy seuraavasti:
Lääkkeiden hintalautakunta määrittää lääkeryhmien viitehinnat lääkeyritysten ilmoittamien hintojen perusteella neljästi vuodessa. Viitehinta on viitehintaryhmän edullisimman valmisteen hinta
-
lisättynä 1,5 eurolla, kun hinta on alle 40 euroa
-
lisättynä 2 eurolla, kun valmisteen hinta on 40 euroa tai yli.
Jos asiakas ei halua vaihtaa lääkettä vaan ostaa lääkärin määräämän, viitehintaa kalliimman lääkkeen, hän joutuu maksamaan valmisteen hinnan ja viitehinnan välisen erotuksen kokonaan itse. Viitehinnan ylittävä osuus ei myöskään kerrytä henkilön lääkekustannusten vuotuista omavastuuosuutta. Jos lääkäri kieltää vaihdon, korvaus kuitenkin lasketaan lääkkeen koko hinnasta.
